Örkkejä

Oon välillä aina piirrelly tollasia ihme örkkejä ja möllyköitä ja tässä pari niistä tollasina vähä niiku postikortteina. Tehty pääosin kuivamustekynällä, musteella ja vesiväreillä.
Nää on aina tälläsia vähän surumielisiä, outoja, vähän pelottavia ja jotenkin säälittäviä otuksia, joita aina piirtelen huvikseen, tai kuvaan niillä jotain omia tunnetiloja tai ihmissuhteita.
Oon oikeesti miettiny että jos noista tekis joitain postikortteja ja antas/möis niitä ihmisille...

Uusi blogi vanhalle pohjalle

Oon miettiny jonkun aikaa, et tekisin blogin, jonne laittaisin kuvia miun piirrustuksista ja maalauksista, mutta en oo saanu aikaseks tehä uutta blogia. Sitten muistin että miulla on jo valmiina joku yläasteaikainen blogiyritelmä, joten sama vaan päivittää tää blogi ja sen idea (ja vähän sensuroida vanhoja tekstejä). En kuitenkaa jaksa enää opetella kokonaan uudestaan ulkoasun muokkausta ja kaikkea mahollista... Tää sisältää aika paljon vanhaa, ei välttämättä kovin mielenkiintoista kakkaa, josta osan oon jo piilottanu. Miun elämässä aika moni asia on muuttunu aika paljon noista ajoista, kuten ihmiset, menin lukioon, suurin osa siitä mitä teen ylipäätään, oon paljon itsenäisempi ja ehkä aikuisempi muutenkin... Mutta edelleen tahdon purkaa ajatuksia ja tunteita luomalla jotain visuaalista ja oppia uutta kuvataiteesta.
Joka tapauksessa, tästä päivästä alkaen mie laittelen tänne miun taidehommeleita ihmisten nähtäväksi, mikä ehkä myös motivoi minuu itteeni jollain tavalla tekemään jotain. Haluan piirtää ja maalata ja luoda uutta ja olen myös melko todennäköisesti hakemassa lukion jälkeen johonkin kuvataidekouluun, mutta ongelmana on usein, että en vaan saa aikaiseksi tehdä mitään. Tai ehkä se on vaan joku kausi. Ehkä koulun kuviskurssien ja Pekkalan myötä saan taas otteen tähän hommaan.
Tähän loppuun, tai oikeastaan alkuun tällainen jokin aika sitten tekemäni "omakuva".

Levittelin jonain päivänä vesivärejä paperille, minkä jälkeen hahmottelin kasvoja käyttäen mallina omaa pärstääni, ja vahvistelin sitten piirteitä vielä vesiväreillä.

Tää työ oli kiva tehdä, leikkiä väreillä ja saada aikaan jotain ihan hienoa.

Toteemileijona

Kysyin kaveriltani, että mikä on siun lempieläin. Sellanen tosi kaunis hieno eläin?

-Ai niiku miun toteemieläin?

-No vaikkapa.

-En mie tiiä! Riikinkukko... eii.. eiku se on kyllä leijona. Leijona on hieno eläin.

-Leijona. Okei.

Tämä menee siis lahjaksi ystävälle, jolla on tänään synttärit.:)

Piirrustelua

Mies, joka oli 2000-vuosikymmenen myydyin artisti, ja joka ehkä hemmotteli lapsensa pilalle.
Mutta kaunis mies, piti tämäkin rustailla.


And if you ask me to daddy's gonna buy you a mockingbird
I'mma give you the world
I'mma buy a diamond ring for you, I'mma sing for you
I'll do anything for you to see you smile

Syksyn kuvailua

Esteettinen Saran perse

Onpas lintuisa postaus. Lintuja on jotenkin kiva kuvata, ne on niin kauniita eläimiä. Tästä sain idean uuteen banneriinikin. :)

Kuvapostaus ja kevät.

 Tässä postauksessa ei anteeksi vain ole muuta kuin kuvia, (ehkä vähän tekstiäkin) Oon ehkä vähän huono, tai ainakin epämielenkiintoinen bloggaaja, kun postailen aina niin harvoin.

 Jää

 Onneks on kevät, aurinko paistaa ja jaksaa taas herätä aamuisin ja elää ilman väsymystä. Keväällä aina tulee elämään uusia ajatuksia, lämpöä, valoa, uutta inspiraatiota kaikkeen, uusia vaatteita! On kesänodotuksen fiilis ja kaikki alkaa alusta.
Miulla se tapahtuu aina ainakin kolmesti vuodessa (kaikki alkaa alusta) : syksyllä kun koulut alkaa kesän jälkeen, uutena vuotena ja keväällä.

 Ja herkku on herkkua.

Hmm hmm hmmmm kuvat ovat kylläkin tuota noiiiin aika monta viikkoa jo vanhoja muttaa.. kyllä se kevät sielläkin näkkyypi :)

Onnea

Miulla on ihan semmonen tunne että kohta on kevät. On ollu jo jonkun aikaa. Valoa on paljon enemmän, jaksaa tehdä asioita, jaksaa ehkä kouluakin paremmin.. Ja vaikka olisi hirveästi stressiä, koko ajan kuitenkin takana ajatus: 'kohta on kevät ja kesä ja lämmin ja vapaus ja kaikki huiput tapatumat!'

Ja kun kävelin koulusta kotiin yhtenä päivänä, huomasin, että talvinen maisema oli melkein samanlainen, kun joskus vuosi, pari sitten, kun kävelin sitä samaa reittiä. Muistan sen päivän, kun ajattelin silloin, että miten hankalaa kuvitella, että tällä samalla paikalla tasaisen vaaleanpunaisena hohkavan lumihangen, jäätävän tuulen ja jäätyneiden koivunrunkojen paikalla on joskus täysin kesä. On lämmin tuuli, vihreä niitty täynnä voikukkia, sorainen tie jossa sattuu kävellä paljain varpain. Silloin mietin ainoastaan, että haluan pois tästä kylmyydestä, olisi jo kesä!!

Mietin sitä hetkeä ja silloista itseäni. Ajattelin maailman ja elämän ehkä jotenkin.. pienempänä paikkana. En osannut kovin hyvin nähdä siinä talven pimeydessä mitään hyvää, olin varmaan kokonaan hautautuneena jossain kinoksissa. Tajusin, että nyt mie olen aika onnellinen.
Ja sitä onnellisuutta tuo kaikki ihmiset. Ihanat sellaiset. Pitää olla hyvissä väleissä ystävien ja ihmisten kanssa eikä hautautua kinoksiin! Niitä pitää olla aina ympärillä. Ihmisiä siis, ei kinoksia (välttämättä)


Ps.

Ulkoasu ei jää tällaiseksi. Se vain tuli valkoisten kuvien takia, jotka näyttivät niin typerältä tummalla taustalla.